Jää- ja jäälohkarekaapit

Luonnonjään käytöllä on Suomessa pitkät perinteet. Helmi-maaliskuussa järvestä tai joesta nostettujen jäiden säilyttämispaikkana toimi sivusta laudoitettu sahanpurukasa tai jääkellari. Jää hakattiin kirveellä tai sahattiin käsisahalla 30-35 senttiä paksuksi. Jäävarastoissa oli kaksinkertaiset puuseinät joiden väli täytettiin sahanpurulla. Vielä 1960-luvulla saattoi maaseudulla nähdä jääkumpareita.

Amerikkalainen Thomas Moore patentoi jäällä kylmettämisen vuonna 1793. Jäälohkarekaappi oli eristetty puuhiilellä ja kannessa olevaan laatikkoon laitettiin jäätä ja suolaa. Kirstu eristettiin vielä käärimällä se kankaaseen.

Lontoon maailmannäyttelyssä 1851 oli esillä sinkkipellillä vuorattu puukaappi. Siinä jää ladottiin kaapin sisään sen kannen kautta. Sulaessaan jää kylmensi kaapin. Jäälohkarekaappi oli käytössä 1800-luvun lopulta 1940-luvulle. Kaappi edellytti jatkuvaa hoitoa. Jäätä tuli lisätä kolmen päivän välein ja sulamisvesiastia tyhjentää usein.

Auran Rautateollisuus Oy valmisti Turussa Temperator -kaappeja, jollainen on myös Suomen Jäähdytystekniikan Museon kuuluisin jäälohkarekaappi, presidentti Risto Rytin lapsuudenkodissa ollut kaappi.