Jääkaapin toimintaperiaate

Jäähdytys perustuu aineen olomuodon muutokseen. Lämpöenergia joko sitoutuu tai sitä vapautuu. Nesteet sitovat höyrystyessään lämpöä. Asian voi todeta asettamalla nestettä huokoiseen saviastiaan ja sen vielä suurempaan, vedellä täytettyyn astiaan. Haihtuessaan vesi sitoo lämpöä astiaan ja pitää sisemmässä osassa olevan aineen viileämpänä. Ilmiö tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä ja sitä hyödynnettiin pienten voimäärien jäähdyttämisessä.

Jääkaapeissa jäähdytysaine virtaa umpinaisessa putkistossa. Tämän putkiston höyrystin on kaapin sisällä ja itse putkisto näkymättömissä kaapin takana. Kylmäaine sitoo höyrystimessä elintarvikkeista ottamaansa lämpöä. Samalla jäähdytysaine höyrystyy, mutta kierrettyään lauhduttimen se nesteytyy jälleen.

Kylmäaine kuljettaa jääkaapin lämpöä huoneilmaan. Kylmäaineina käytetään nykyään puhtaita hiilivetyjä, kuten otsonikerrokselle vaaratonta isobutaania.

Lämpö ja kosteus elintarvikkeista tiivistyvät höyrystimen pinnalle muodostaen huurretta. Se vaikeuttaa jääkaapin toimintaa ja lisää sähkön kulutusta.

Jääkaapin ulkovaippa on eri menetelmin käsiteltyä teräslevyä, yleisimmin polttomaalattua. Sisäpuoli on muovi-, teräs- tai kevytmetallilevyä. Eristeenä toimii muottiin valettu, vaahdotettu polyuretaani.